tämä on virtuaalihevonen | | this is a SIM-game horse
Nimi: Fiktion Kaarnikka "Karri"
Rotu: suomenhevonen Syntymäaika: 01.11.2016 (10v, satunnainen) Sukupuoli: ori Säkäkorkeus: 156 cm Rekisterinumero: VH17-018-0393 |
ei vielä meriittejä
© kasvattaja
Luonnekuvaus
Kaarnikka on pohjimmiltaan hirmuisen kiva ja sosiaalinen työmyyrä, mutta toisinaan sen orimaiset piirteet tuppaavat työntyä esiin - siitä huolimatta suokki on todellinen monitoimihevonen, joka sopii rohkeudensa sekä yritteliäisyytensä ansiosta oikeastaan kaikkeen, kouluratsastuksesta ja valjakkoajosta pienehköihin esteisiin.
Karrin karsinan edessä pyörii usein muutaman sydämet silmissä mustaa suomalaista ihastelevan hevostytön lauma. Huomion keskipisteenä olemisesta nauttiva ori ottaakin mieluusti vastaan kaikki taputukset ja silittelyt, mutta aivan etujalkojen eteen ei kannata eksyä, sillä Karri tykkää näyttää maskuliinisuutensa etusia huitomalla.
Suokki on hoitaessa persoonallinen, mutta ihan peruskiltti tapaus. Ori saattaa olla vähän varomaton hoitajan varpaiden suhteen, mutta ei se tahalleen ihmisiä satuta - Karri on vain tohkeissaan saamastaan huomiosta. Se on ihastuttavan seurallinen hevonen, joka luottaa vähän sinisilmäisestikin jokaiseen vastaantulevaan ihmiseen, kunhan ori vain saa taputuksen tai parhaimmassa tapauksessa porkkanankin.
Taluttaessa Karri ei ole sitä ihanteellisinta mallia. Ori kaahaa menemään kuin kaikista nopein ja modernein urheiluauto, mutta kaikkien onneksi ketju pitää sen edes jotenkin hallinnassa.
Muiden hevosten seurassa suomalainen ei ainakaan jää jalkoihin, vaan saattaa jopa haastaa riitaa - suomeksi sanottuna Karri on tarhassa niin perinteinen ori, kuin olla ja voi. Tällä tarkoitetaan siis sitä, kuinka Polluxin tietokirjat kuvailevat oreja - aggressiivisia ja villejä hormonipaukkuja.
Karri on ratsastaessa hyvin miellyttävä ja yritteliäs, mutta myös reaktiivinen, joten aivan aloittelijan ratsu se ei ole. Orin keskittyminen saattaa toisinaan huidella niissä niin hirmuisen ihanissa tammoissa, mutta silloin, kun suokki jaksaa pitäytyä työnteossa, se on erittäin yhteistyöhaluinen ja eloisa kouluratojen valloittaja. Karrilla on lennokkaat, mutta helposti työstettävät liikkeet, joissa on mukava istua - ori ei muutu osaamattomankaan ratsastajan alla maahansidotuksi jyräksi, vaan pysyy oikeastaan aina kevyenä edestä.
Esteillä Karri ei olekaan se kaikkein kirkkain tähti. Sillä on aina vähän liikaa vauhtia, jota on hankala hallita, joten ori ottaa usein monet puomit mukaan mataliltakin radoilta. Ainakaan suokki ei pelkää mitään, vaan hyppää erikoisimmatkin kyhäelmät korvat tötteröllä, mutta toisinaan sitä kapasiteettia ei vain löydy.
Suokki on maastohevosena oikein mainio tapaus. Se talsii pätevänä vaikka harmaan kiven läpi, mikäli siltä sellaista pyydettäisiin. Karri nauttii revittelystä tasaisilla metsäteillä, mutta ori osaa nauttia myös rennommista sunnuntaikävelyistä.
Karri menee koppiin todella nätisti ja viis veisaa siitä, taitetaanko matka trailerissa vai isommassa rekassa. Itse kisapaikoilla orissa on vähän enemmän pitelemistä. Se jyrää mielellään kaiken läpi, eikä tajua täpinöissään varoa ihmisiäkään, mutta pari napakkaa komennusta riittää hyvinä päivinä pitämään Karrin aisoissa. Verryttelyssä sama tohina jatkuu, mutta kaikkien onneksi radalla keskittyminen palaa takaisin kuvioihin. Mikäli on siis valmis sietämään kisavalmisteluissa tapahtuvaa varpaiden tallomista ja loputonta kiljumista, saa orista hienon kilparatsun.
Karrin karsinan edessä pyörii usein muutaman sydämet silmissä mustaa suomalaista ihastelevan hevostytön lauma. Huomion keskipisteenä olemisesta nauttiva ori ottaakin mieluusti vastaan kaikki taputukset ja silittelyt, mutta aivan etujalkojen eteen ei kannata eksyä, sillä Karri tykkää näyttää maskuliinisuutensa etusia huitomalla.
Suokki on hoitaessa persoonallinen, mutta ihan peruskiltti tapaus. Ori saattaa olla vähän varomaton hoitajan varpaiden suhteen, mutta ei se tahalleen ihmisiä satuta - Karri on vain tohkeissaan saamastaan huomiosta. Se on ihastuttavan seurallinen hevonen, joka luottaa vähän sinisilmäisestikin jokaiseen vastaantulevaan ihmiseen, kunhan ori vain saa taputuksen tai parhaimmassa tapauksessa porkkanankin.
Taluttaessa Karri ei ole sitä ihanteellisinta mallia. Ori kaahaa menemään kuin kaikista nopein ja modernein urheiluauto, mutta kaikkien onneksi ketju pitää sen edes jotenkin hallinnassa.
Muiden hevosten seurassa suomalainen ei ainakaan jää jalkoihin, vaan saattaa jopa haastaa riitaa - suomeksi sanottuna Karri on tarhassa niin perinteinen ori, kuin olla ja voi. Tällä tarkoitetaan siis sitä, kuinka Polluxin tietokirjat kuvailevat oreja - aggressiivisia ja villejä hormonipaukkuja.
Karri on ratsastaessa hyvin miellyttävä ja yritteliäs, mutta myös reaktiivinen, joten aivan aloittelijan ratsu se ei ole. Orin keskittyminen saattaa toisinaan huidella niissä niin hirmuisen ihanissa tammoissa, mutta silloin, kun suokki jaksaa pitäytyä työnteossa, se on erittäin yhteistyöhaluinen ja eloisa kouluratojen valloittaja. Karrilla on lennokkaat, mutta helposti työstettävät liikkeet, joissa on mukava istua - ori ei muutu osaamattomankaan ratsastajan alla maahansidotuksi jyräksi, vaan pysyy oikeastaan aina kevyenä edestä.
Esteillä Karri ei olekaan se kaikkein kirkkain tähti. Sillä on aina vähän liikaa vauhtia, jota on hankala hallita, joten ori ottaa usein monet puomit mukaan mataliltakin radoilta. Ainakaan suokki ei pelkää mitään, vaan hyppää erikoisimmatkin kyhäelmät korvat tötteröllä, mutta toisinaan sitä kapasiteettia ei vain löydy.
Suokki on maastohevosena oikein mainio tapaus. Se talsii pätevänä vaikka harmaan kiven läpi, mikäli siltä sellaista pyydettäisiin. Karri nauttii revittelystä tasaisilla metsäteillä, mutta ori osaa nauttia myös rennommista sunnuntaikävelyistä.
Karri menee koppiin todella nätisti ja viis veisaa siitä, taitetaanko matka trailerissa vai isommassa rekassa. Itse kisapaikoilla orissa on vähän enemmän pitelemistä. Se jyrää mielellään kaiken läpi, eikä tajua täpinöissään varoa ihmisiäkään, mutta pari napakkaa komennusta riittää hyvinä päivinä pitämään Karrin aisoissa. Verryttelyssä sama tohina jatkuu, mutta kaikkien onneksi radalla keskittyminen palaa takaisin kuvioihin. Mikäli on siis valmis sietämään kisavalmisteluissa tapahtuvaa varpaiden tallomista ja loputonta kiljumista, saa orista hienon kilparatsun.
kaikki materiaali © omistaja, ellei toisin mainita